Uskonnot

"Olen tuntenut monia jumalia. Hän, joka kieltää heidät, on yhtä sokea kuin se, joka luottaa heihin liian syvästi. En etsi sitä mikä odottaa kuoleman jälkeen. Se voi olla nemedilaisten skeptikoiden saarnaama tyhjyys, Cromin jään ja pilven valtakunta tai nordheimerilaisten Valhallan lumiset tasangot ja holvatut salit. En tiedä, enkä välitä. Haluan elää täysin rinnoin tämän elämän, tuntea punaisen lihan mehukkuuden sekä väkevien viinien aromin kielelläni, valkeiden käsivarsien tulisen syleilyn, taistelun mielipuolisen hurman kun sininen teräs kipunoi ja värjäytyy punaiseksi. Silloin olen tyytyväinen. Miettiköön saarnaajat, papit ja filosofit toden ja harhan ongelmia. Minä tiedän tämän: jos elämä on harhaa, olen minäkin vain harha, ja näin ollen harha on minulle todellista. Minä elän, minä palan elämästä, rakastan, surmaan ja olen tyytyväinen."
~Mustan Rannikon Kuningatar~

Ibis

Muinaisen Archeonin aikoihin Ibis oli yksi Setin pantheonin tärkeimmistä jumaluuksista, oppineiden jumala, Setin kirjuri sekä tieteiden ja kirjoitustaidon suojelija. Kun pohjoisesta tulleet hyborialaiset hyökkäsivät yli Archeoinin rajojen, Ibisin kultti päätti kuitenkin irrottautua hyborien vihaaman Setin pantheonista ja ryhtyi tukemaan valloittajia. Tämän johdosta Ibisin kultti on karkoitettu Setin pantheonista ja hänen palvontansa katsotaan Stygiassa maanpetokseksi. Hänen palvontansa on lähestulkoon kadonnut suurimmasta osasta Hyborisia kuningaskuntia, lukuunottamatta Nemediaa joka kuului muinoin Archeonin ydinalueisiin ja jossa Ibisin palvontaa suvaitaan ja jossa sillä on edelleen merkittävä asema oppineiden ja alkemistien keskuudessa. Nemediassa Mitralainen valtauskonto joka yleensä suhtautuu muihin jumaluuksiin harhaoppina tai demonien palvontana suvaitsee Ibisin palvontaa koska tämä nähdään Mitran liittolaisena taistelussa Setiä ja tämän alaisia demoneita vastaan.

Ibisin kultti on mysteeriuskonto jonka oppien mukaan ihmiset ovat pohjimmiltaan vähäisiä jumaluuksia joiden jumalainen sielu on sidottu maalliseen ruumiiseen jotta nämä voisivat oppia ja kasvaa. Magia, alkemia ja luonnontieteet nähdään kaikki tämän ihmisen sisällä piilevän jumalaisen voiman ilmentyminä ja näiden voimien tutkiminen, opiskeleminen ja vahvistaminen ovat polku joka avaa ihmisen sisäiselle jumaluudelle polun kohti todellista jumaluutta.

Mitralaisuus

Mitralaisuus on yksi Hyborisen ajan laajimmalle levinneistä uskonnoista ja on valtauskonnon asemassa monissa läntisissä kuningaskunnissa kuten Aquiloniassa, Nemediassa, Kothissa ja Brythuniassa. Erona useimpiin muihin hyborisen ajan uskontoihin, mitralaisuudelle on tunnusomaista horjumaton monoteistinen omistautuminen Mitralle. Vaikka useimmat heistä noudattavat eräänlaista henoteismia, jossa he tunnustavat myös sellaisten jumalien olemassaolon, joita he eivät halua palvoa, monet mitralaiset pitävät Mitraa ainoana todellisena olevana jumalana ja katsovat muiden jumalten olevan joko harhaanjohdettujen seuraajiensa mielikuvituksen tuotetta tai kuolevaisia todellisen jumalan opeista harhaan johtavia demoneita. Useimmat Mitran seuraajat ovat kuitenkin suvaitsevaisia ​​muita uskontoja kohtaan lukuun ottamatta Setiläisyyttä, sekä erilaisia salamyhkäisiä kultteja, joita he pitävät erityisen demonisina. Toisin kuin monissa muissa uskonnoissa, mitralaisuudessa ei uskota Mitralla olevan rinnallaan tai puolisoinaan muita jumalia, mutta hänen uskotaan olevan lukuisten taivaallisessa valtakunnassaan elävien pyhimysten ja enkelien palvelema. Näiden pyhimysten ja enkelien uskotaan toimivan välikappaleina kuolevaisten ihmisten ja Mitran välillä sekä tarjoavan suojelustaan ja apuaan Mitran seuraajille tässä elämässä.
Mitraa pidetään sekä armollisena että oikeudenmukaisena jumaluutena, joka tarjoaa anteeksiantoa niille, jotka katuvat pahuuttaan, mutta antaa myös palkkion turvapaikasta tai rangaistuksen helvetistä tuonpuoleisessa ihmisen tekojen perusteella. Mitran palvonnan taustalla oleva teologia perustuu oikeudenmukaisuuteen ja erittäin vahvaan oikean ja väärän tunteeseen. Mitralaiset uskovat Mitran asettaneen ihmisen syntymässä tälle tarkoitettuun oikeudenmukaiseen asemaan ja se miten hän on suoriutunut elämästään hänelle annetussa asemassa vaikuttaa suoraan siihen miten hänet tullaan tuomitsemaan kuolemansa jälkeen. Tämän johdosta mitralaiset papit ja saarnamiehet korostavatkin usein saarnoissaan kuuliaisuutta hallitsijaa ja esivaltaa sekä Mitran kirkkoa kohtaan. Mitran palvontamenoissa erilaiset uhrilahjan, erityisesti veriuhrit, on suljettu ehdottomasti uskonnon harjoittamisen ulkopuolelle. Mitran opetusten mukaan kaikki mitä kuolevaisella tässä elämässä on on viime kädessä hänen omistuksessaan Mitran armosta joten uhrilahjan antaja tarjoaisi lopultakin Mitralle jotain joka viime kädessä kuuluisi jo hänelle. Sen sijaan rituaaleissa on paljon yksinkertaisuutta, arvokkuutta ja kauneutta. Toisin kuin ei-mitraististen uskontojen epäjumalien tapauksessa, Mitran patsaat toimivat vain symboleina, joiden tarkoituksena oli edustaa jumalaa idealisoidussa muodossa, eikä niitä itsessään tule palvoa.
Mitran palvontaan liittyy valtava papisto, ja hänen kunniakseen rakennettuja temppeleitä löytyi lähes kaikkialta, minne hänen vaikutuksensa oli levinnyt. Hänen pappiensa edellytetään toimivan omalla käytöksellään esimerkkinä seuraajilleen. Useimmissa kuningaskunnissa hieltä edellytetään selibaattia ja pidättäytymistä kaikenlaisista tajuntaan vaikuttavista aineista sekä muutenkin vaatimatonta ja maallisia nautintoja karttelevaa elämää. Se kuinka hyvin nämä ihanteet toteutuvat todellisuudessa, erityisesti lännen suurten kaupunkien vaikutusvaltaisissa ja rikkaissa temppeleissä on usein aivan toinen asia.

Setin pantheon

Stygiassa uskonto on käytännöllisesti katsoen synonyymi Setiläisyydelle, joka on Stygian hallitseva ja ainoa hyväksytty uskonto. Set, Vanha Käärme, on valon jumalien kuten Mitran ja Ibiksen arkkivihollinen ja pohjoisissa kuningaskunnissa joissa Mitralaisuus on valtauskonto Setiä ja hänen alaisuudessaan olevia jumalia pidetään ihmiskuntaa pahuuden tielle johdattelevina demoneina. Hän on julma, mustasukkainen jumala, joka vaatii palvojiltaan jatkuvia uhrauksia, joita hänen papistonsa on valmis innokkaasti toimittamaan vastineeksi hänen suosionsa myötä saamastaan vallasta ja voimasta. Stygiassa Setin kultti on keskeinen osa elämää. Muiden jumalten palvonta on sallittua ainoastaan Setin palvonnan ohessa korostaen näiden jumalten alisteista suhdetta Setiin nähden. Esimerkiksi Derketoa palvotaan ainoastaan Setin puolisona. Nemediassa edelleen palvottu Ibis oli muinaisina aikoina yksi Setin pantheonin jumaluuksista mutta hänet on karkoitettu pantheonista ja hänen palvontansa on nykyään Stygiassa maanpetos.
  
Stygiassa käärme on pyhä ja käärmeen tappaminen on kuolemansynti. Jos käärme luikertelee kaupunkeihin tai kaduille, Setin alamaiset heittäytyvät maahan hänen edessään toivoen, että heidät todetaan hänen puremansa arvoisiksi. Hänen pappinsa ovat lähes yhtä pelottavia kuin jumala, jota he palvovat, ja he kauhistuttavat omaa kansaansa lähes yhtä paljon kuin vihollisiaan. He ajavat päänsä kaljuksi ja vastineeksi palvonnastaan he saavat usein jumalaltaan outoja voimia kuten kyvyn kutsua vieraiden maailmoiden demoneja tai nostattaa ja hallita demoneita. Stygia on muodollisesti monarkia jonka ylimysten sukulinjat ulottuvat muinaisen Archeonin aikoihin asti, mutta käytännössä teokratia jossa todellinen poliittinen valta on Setin papiston käsissä.

Asuran kultti

tulossa...

Derketo

tulossa...

Ymirin pantheon

tulossa...